Meillä kotona 1980-luvulla kiisseleitä ja keittoja ei erotettu: kaikkia kutsuttiin sopaksi. Jospa tämä karmea muistoni "sopasta" kuitenkin vastaa tarkoitustasi.
Valitettavasti isäni tarjosi meille kotonaan oppimaansa ruokalajia jonkin verran pääruuaksi: perunamuusia mustikka- tai hillasopalla. Ei hyvä. En kuitenkaan traumatisoitunut tästä kokemuksesta, sillä äidinäiti tarjosi jälkkäriksi ihanan makeaa marjakiisseliä (myös nimitettiin kiisseliksi) kermavaahdolla. Oli siinäkin joskus minun makuuni turhan kirpeää punaviinimarjaa, mutta siihen kun lappasi reippaasti vaahtoa mukaan, ei elämys häiriintynyt.
Koivu - 11 years ago
Lapsuuteni kiisseli #1 oli maitokiisseli; kuten Pena kertoi, vanilja ja hillot (mansikka!) kruunasivat sen. Suklaa- ja marjakiisselit muistan myös; jälkimmäisten osalta raja marjakeittoihin oli joskus häilyvä.
Kamalia kiisseleitä en muista. Mainitsen vielä erikoisen kokemuksen Unkarista, vaikka se menee jo kiisselien ulkopuolelle. Kesähelteellä nautittiin hapankirsikoista tehtyä (kylmää) keittoa, jossa oli sattumina mureita (keitettyjä) naudanlihapaloja.
Pena - 11 years ago
Tein usein koululaisena itselleni maitokiisseliä, jonka suurustin perunajauhoilla ja keitin sitä sen verran kauan, että siitä tuli sitkeän venyvää. Maistui hyvältä esim. mansikkahillon kera vaikka olinkin ripotellut sinne myös vaniljasokeria.
Meillä kotona 1980-luvulla kiisseleitä ja keittoja ei erotettu: kaikkia kutsuttiin sopaksi. Jospa tämä karmea muistoni "sopasta" kuitenkin vastaa tarkoitustasi.
Valitettavasti isäni tarjosi meille kotonaan oppimaansa ruokalajia jonkin verran pääruuaksi: perunamuusia mustikka- tai hillasopalla. Ei hyvä. En kuitenkaan traumatisoitunut tästä kokemuksesta, sillä äidinäiti tarjosi jälkkäriksi ihanan makeaa marjakiisseliä (myös nimitettiin kiisseliksi) kermavaahdolla. Oli siinäkin joskus minun makuuni turhan kirpeää punaviinimarjaa, mutta siihen kun lappasi reippaasti vaahtoa mukaan, ei elämys häiriintynyt.
Lapsuuteni kiisseli #1 oli maitokiisseli; kuten Pena kertoi, vanilja ja hillot (mansikka!) kruunasivat sen. Suklaa- ja marjakiisselit muistan myös; jälkimmäisten osalta raja marjakeittoihin oli joskus häilyvä.
Kamalia kiisseleitä en muista. Mainitsen vielä erikoisen kokemuksen Unkarista, vaikka se menee jo kiisselien ulkopuolelle. Kesähelteellä nautittiin hapankirsikoista tehtyä (kylmää) keittoa, jossa oli sattumina mureita (keitettyjä) naudanlihapaloja.
Tein usein koululaisena itselleni maitokiisseliä, jonka suurustin perunajauhoilla ja keitin sitä sen verran kauan, että siitä tuli sitkeän venyvää. Maistui hyvältä esim. mansikkahillon kera vaikka olinkin ripotellut sinne myös vaniljasokeria.